Minusta tulee

oikein isona kirjailija, niin päätin jokunen viikko sitten ja aloin kirjoittaa keskeneräiset-kansion.

Onnistuin painonpudotuksessa - onnistunko sen hallinnassa

Joitakin vuosia sitten kuulin karppauksesta. Tutustuin asiaan perinpohjin ja aloin karppaamaan eli syömään hiilihydraattitietoisesti. Onnistuin pudottamaan karpaten 10 kiloa painostani. Terveyteni koheni mielestäni huomattavasti. Kolesteroliarvot olivat kuitenkin koholla, mikä kuulunee asiaan ja onkin kiistanalainen juttu. Mielenvireyteni tunsin myöskin aikaisempaa paremmaksi.

Painoni pysyi suurinpiirtein niissä lukemissa, jotka silloin saavutin pari kolme vuotta. Kyllähän se pyrki nousemaan mutta sain taas kuriin. Sitten verenpaineeni alkoi taas kohoilla, samoin sokeriarvot ja ne kolesteriarvot, joista tosin ainoastaan lääkärini oli huolissaan. (sittemmin silmätipat osoittautuivat syntipukiksi verenpaineen poukkoiluun). Painoni ei enää karpaten ryhtynyt alenemaan. Toki tiesin että pelkkä hiilihydraattien laskeminen ei auta. Energian saantia täytyy alkaa rajoittaa. Aloin toivoa ihannepainooni pääsemistä. Repäisin.

Sitten kuulin Dukan-dieetistä. Otin asiasta netin kautta selvää kun suomenkielisiä kirjoja ei ollut saatavissa. Aloin noudattaa tuota dieettiä. Tuolloin oli elettiin elokuun alkua. Noudatin viikon, kaksi tai kolme orjallisesti ja sitten väljemmin vihannesten kohdalla. Paino tippui hyvin vaihtelevasti mutta keskimäärin 100 - 200 g päivässä. Raejuusto, rahka, kala ja kalkkuna olivat pääasiassa ruokalistallani. Vähän söin lisäksi marjoja ja vihanneksista etupäässä pakasteparsakaalia.

Punnitsin itseni joka aamu ja merkitsin muistivihkoon. Merkitsin vihkooni myös joka ikisen suupalan kalorit. Söin 900 - 1300 kaloria päivässä. Pidin kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista ja riittävästä veden tai pullotettujen makuvesien nauttimisesta. Kahvin kanssa otin sokerittoman pastillin. Olin siis luopunut tummasuklaapalastakin kahvin kanssa. Söin siis tuonkin kalorimäärän edestä "oikeaa ruokaa". Herkuttelin joka päivä ja herkuttelen vieläkin makeutusaineella makeutetulla rahka-soijamaito-seoksella. Se on hyvää sinällään mutta vaniljalla tai/ja marjoilla maustettuna vielä herkumpaa. Herkun mukana söin joka päivä 10 g kauralesettä vatsan toiminnan helpottamiseksi. Sittemmin kun painonpudotus ei enää ole tarpeen, olen seokseen lisännyt turkkilaista jugurttia. Nyt pienemmästä määrästä seosta saa kylläisyydentunteen

Muuten huolehdin terveydestäni kuivaharjaamalla ja ulkoilemalla milloin pakkaset sallivat. Annoin itselleni myöskin luvan levätä jos oli huono olo tai muuten tunsin siihen tarvetta. En antanut itselleni tekosyytä herkutteluun. Lisäravinteita myöskin otin jonkunverran: joka aamu monivitamiiniporetabletin, kalaöljyä ja jotain kalkkiyhdistelmäpuristetta.

Joulukuun alkuun mennessä olin reilusti alittanut asettamani tavoitepainon ja paino oli tippunut elokuun alusta kymmenen kiloa. Tätä kirjoittaessani on tavoitteen alittamisesta kulunut toista kuukautta ja paino on kurissa ja välillä jopa alenemaan päin ilman tarkoitusta. Syön heti vähän reilummin jos alkaa vielä laskea. Nyt seuraan tarkasti muutaman kuukauden ajan painon kehitystä eli tasapainotan ruokailujani niin että paino pysyisi hallinnassa. Dukan-dieetissä neuvotaan pitämään proteiinipäivä (siis ei lisäravinteita vaan proteiinipitoisia ruokia) kerran viikossa tavoitepainoon pääsyn jälkeen.

Monesti olen kuullut jonkun kertovan ettei asianomainen laihdu millään keinolla. Eihän se niin ole. Voimavaroja vain eivät tälläerää riitä. Painonhallinta on miltei kokopäivätyötä. Jos on työ- ja/tai perhehuolia ja varsinkin jos ei ole ollut kovin kiinnostunut terveellisestä ruokavaliosta, voimavarat eivät riitä painonhillintään. Hyvä keino motivaation saamiseen on otattaa itsestään valokuvia vaatteissa ja ilman. Valokuvista näkee jotenkin paremmin kuin peilistä. Jos on tyytyväinen ulkonäköönsä, elopainokin lie kohdillaan sanoipa vaaka mitä tahansa. Minä turhamaisuuksissani sain sen kimmokkeen nähtyäni itsestä tietämättäni otetun valokuvan. Nyt olen perin tyytyväinen dieettiini. Olo on loistava ja mukava on ollut shoppailla uusia vaatteita - monta numeroa pienempiä kuin ennen - XL:stä M:ään jopa S:ään.

jouluennätys

Nuutinpäiväkin jo meni, joten jopa päästiin joulusta joksikin aikaa. Vajaan yhdeksän kuukauden perästä se taas kuitenkin alkaa. Ensimmäinen merkki on kun suklaarasiavuoret ilmestyvät kauppoihin. Yhtä jojotukseen yllytystä. Nyt sitten markkinoidaan rajusti kaikkea laihduttamiseen. Pilleriä ja palleroa, kursseja, kerhoja, vertaistukea, liikuntatunteja. Uteliaisuuksissani ostin yhden lehden irtonumeron lukeakseni mitä uutta siellä painonhallintaan on oikein esittää, kun sitä niin rajusti mainostivat: ei mitään oikeata asiaa. Pelkkiä eri merkkisiä pillereitä. Saattoi olla jotakin liikuntajuttua siteeksi.

En muista, milloin olisin selvinnyt joulun ilman lisäkiloja. Tänä vuonna se ihme kuitenkin tapahtui. Ei tapahtunut itsestään, eikä pillereiden avulla. Sisulla ja joka aamu punniten sekä syömistä rajoittaen se onnistui. Pakkaset olivat aika kovat, joten juurikaan en edes ulkoillut. Tätä edelsi myöskin neljän kuukauden dietti jossa kymmenen kiloa rasvaa siirtyi kehoni ulkopuolelle. Kirjoitan siitä erikseen miten se onnistui

Löysin sykemittarin

Sängynaluslaatikoita siivotessa löysin vanhan sykemittarini. Hieno juttu. Lääkärini onkin kysellyt sykkeet tiheyttä rasituksessa kun lepotilasyke on aikalailla hidastunut viime aikoina. Johtunee silmätipoista. Se rakkine toimikin heti kun "kello-osa" sai uuden patterin. Siitäpä löytyi muistista vuoden 2002 sykelukemia ja mm. painoni. Käyttöohje oli tietysti aikojensaatossa hävinnyt mutta onneksi löytyi Polarin sivuilta. Hupsista heijjaa kuitenkin. Ikää on tullut niin paljon lisää etteivät enää anna suosituslukemia. No, omalla vastuullahan tässä elellään muutenkin

Homokeskustelu itkettää ja miltei naurattaa

Miten ihmeessä tuo homokeskustelu kantaa näin kauas. Vieläkin täys "tärinä" päällä. "Hyväksy itsesi ja lähimmäisesi sellaisina kuin ovat". Kohinan aloittaneessa tv2:n keskustelussa tosin eräs homomies sanoi pontevasti Päiville tai jollekulle muulle "emmä kuule tartte sun hyväksyntää". Näinpä, jos on itsetunto kunnossa. Mutta jos ei ole. Lehdissä on ollut tietoja murrosikäisten poikien itsemurhista. Jos homovastaisen perheen (tai se isä kai yleensä huonossa itsetunnossaan sitä homovastaisuutta vaahtoaa) teinipoika huomaa seksuaalisuutensa kohdistuvan miehiin, eihän siinä voi elää. Jotenkin siinä on repästävä. Lähdettävä merille tai henki pois - kaapissa eläminen on elämän irvikuva

Sattui silmään Hesarista

eilen aamulla pikkupikku ilmoitus Malmin työventalon päivätansseista kello 12-15. Mitä jos mentäis sinne, ehdotin kaverille välttääkseni tehtäväksi aiotun lenkin Vantaanjokivarressa vesisateessa. Ehdotukseni hyväksyttiin. Kun puolenpäivänaika lähestyi keitimme vielä kahvit ja verkkaisesti lähdimme hivuttautumaan työväentalolle. Eipä ole hallinnassa, mitä lempinimea paikalliset paikasta käyttävät. Parkkipaikat olivat täpösen täynnä. S-marktin parkkipaikalle sitten tuuppasimme pikkufiiatin vastoin liikkeen toivomuksia. Tulimme sopivasti lempitanssillemme, hitalle valssille. Sali oli täynnä varttuneita tanssijoita, kukaan ei töninyt eikä törmäillyt. Sulavasti se menee kun kaikki osaavat perusrytmin. Toista on esimerkiksi juhannustansseissa: haisee oksennukselle ja törmäilijöitä on tuhkatiehään. Edes kommarin tuoksua en erottanut tuolla ;)Seuraavaksi pitää mennä katsomaan keskustan akateemiset eläkeläistanssipaikat.

Terveyskeskuksesta

Ei voi muuta kuin ihmetellä terveyskeskusvitsejä ja tositarinoiksi tarkoitettuja negatiivissävyisiä lausuntoja. Olen nyt monta vuotta eläkkeellä oltuani muutaman kerran käyttänyt terveyskeskusta sen sijaan kun aikaisemmin käytin yksityislääkäriä. Nyt kokemuksesta tiedän että Malmin terveysasemalla ainakin saa hyvän palvelun ja kohtelun. Aina ollaan aikataulussa, ollaan ystävällisiä ja asiaan paneudutaan.

Tänäänkin saivat asiat rullaamaan vaikka tietotekniikka kaatui. Ei voi muuta kuin toivoa että saavat pian kuntoon sillä se voi aiheuttaa suurta vahinkoa ja vaaratilanteita kun potilaiden tiedot ovat ehkä remontin katkoman kaapelin takia saavuttamattomissa