Joitakin vuosia sitten kuulin karppauksesta. Tutustuin asiaan perinpohjin ja aloin karppaamaan eli syömään hiilihydraattitietoisesti. Onnistuin pudottamaan karpaten 10 kiloa painostani. Terveyteni koheni mielestäni huomattavasti. Kolesteroliarvot olivat kuitenkin koholla, mikä kuulunee asiaan ja onkin kiistanalainen juttu. Mielenvireyteni tunsin myöskin aikaisempaa paremmaksi.
Painoni pysyi suurinpiirtein niissä lukemissa, jotka silloin saavutin pari kolme vuotta. Kyllähän se pyrki nousemaan mutta sain taas kuriin. Sitten verenpaineeni alkoi taas kohoilla, samoin sokeriarvot ja ne kolesteriarvot, joista tosin ainoastaan lääkärini oli huolissaan. (sittemmin silmätipat osoittautuivat syntipukiksi verenpaineen poukkoiluun). Painoni ei enää karpaten ryhtynyt alenemaan. Toki tiesin että pelkkä hiilihydraattien laskeminen ei auta. Energian saantia täytyy alkaa rajoittaa. Aloin toivoa ihannepainooni pääsemistä. Repäisin.
Sitten kuulin Dukan-dieetistä. Otin asiasta netin kautta selvää kun suomenkielisiä kirjoja ei ollut saatavissa. Aloin noudattaa tuota dieettiä. Tuolloin oli elettiin elokuun alkua. Noudatin viikon, kaksi tai kolme orjallisesti ja sitten väljemmin vihannesten kohdalla. Paino tippui hyvin vaihtelevasti mutta keskimäärin 100 - 200 g päivässä. Raejuusto, rahka, kala ja kalkkuna olivat pääasiassa ruokalistallani. Vähän söin lisäksi marjoja ja vihanneksista etupäässä pakasteparsakaalia.
Punnitsin itseni joka aamu ja merkitsin muistivihkoon. Merkitsin vihkooni myös joka ikisen suupalan kalorit. Söin 900 - 1300 kaloria päivässä. Pidin kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista ja riittävästä veden tai pullotettujen makuvesien nauttimisesta. Kahvin kanssa otin sokerittoman pastillin. Olin siis luopunut tummasuklaapalastakin kahvin kanssa. Söin siis tuonkin kalorimäärän edestä "oikeaa ruokaa". Herkuttelin joka päivä ja herkuttelen vieläkin makeutusaineella makeutetulla rahka-soijamaito-seoksella. Se on hyvää sinällään mutta vaniljalla tai/ja marjoilla maustettuna vielä herkumpaa. Herkun mukana söin joka päivä 10 g kauralesettä vatsan toiminnan helpottamiseksi. Sittemmin kun painonpudotus ei enää ole tarpeen, olen seokseen lisännyt turkkilaista jugurttia. Nyt pienemmästä määrästä seosta saa kylläisyydentunteen
Muuten huolehdin terveydestäni kuivaharjaamalla ja ulkoilemalla milloin pakkaset sallivat. Annoin itselleni myöskin luvan levätä jos oli huono olo tai muuten tunsin siihen tarvetta. En antanut itselleni tekosyytä herkutteluun. Lisäravinteita myöskin otin jonkunverran: joka aamu monivitamiiniporetabletin, kalaöljyä ja jotain kalkkiyhdistelmäpuristetta.
Joulukuun alkuun mennessä olin reilusti alittanut asettamani tavoitepainon ja paino oli tippunut elokuun alusta kymmenen kiloa. Tätä kirjoittaessani on tavoitteen alittamisesta kulunut toista kuukautta ja paino on kurissa ja välillä jopa alenemaan päin ilman tarkoitusta. Syön heti vähän reilummin jos alkaa vielä laskea. Nyt seuraan tarkasti muutaman kuukauden ajan painon kehitystä eli tasapainotan ruokailujani niin että paino pysyisi hallinnassa. Dukan-dieetissä neuvotaan pitämään proteiinipäivä (siis ei lisäravinteita vaan proteiinipitoisia ruokia) kerran viikossa tavoitepainoon pääsyn jälkeen.
Monesti olen kuullut jonkun kertovan ettei asianomainen laihdu millään keinolla. Eihän se niin ole. Voimavaroja vain eivät tälläerää riitä. Painonhallinta on miltei kokopäivätyötä. Jos on työ- ja/tai perhehuolia ja varsinkin jos ei ole ollut kovin kiinnostunut terveellisestä ruokavaliosta, voimavarat eivät riitä painonhillintään. Hyvä keino motivaation saamiseen on otattaa itsestään valokuvia vaatteissa ja ilman. Valokuvista näkee jotenkin paremmin kuin peilistä. Jos on tyytyväinen ulkonäköönsä, elopainokin lie kohdillaan sanoipa vaaka mitä tahansa. Minä turhamaisuuksissani sain sen kimmokkeen nähtyäni itsestä tietämättäni otetun valokuvan. Nyt olen perin tyytyväinen dieettiini. Olo on loistava ja mukava on ollut shoppailla uusia vaatteita - monta numeroa pienempiä kuin ennen - XL:stä M:ään jopa S:ään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti