Koulukavereita samalta luokalta (kaksi luokallista aloitti) oli päässyt tulemaan 23 eli reilu kolmannes. Vajaa kolmannes on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Missä oli yksi kolmannes. Kaipasimme heitä kovasti niinkuin tietysti jo poisnukkuneita kavereitamme ja ihania opettajiamme. En ikinä unohda, miten arvokkaasti ja kunnioittavasti meihin opiskelijoihin suhtauduttiin silloin aikojen alussa. Voi miten toiset olivat vanhentuneet (=siis minä en). Kuitenkin miltei jokaisen pystyi tunnistamaan ensi näkemältä.
Laitanpa tuohon lähes 50-vuotta vanhan valokuvan, joka silloin sai tilaa paikkakunnan runsaslevikkisimmän lehden, Pohjolan Sanomien, sivuilla. Eipä taitaisi tänä päivänä uutiskynnys ylittyä pankin järjestämän kirjoituskilpailun palkintojenjakotilaisuudesta. Kuvan henkilöistä on minun lisäkseni elossa vielä varmasti 2 tai 3, kaikki naisia. Niin ja eipä ole enää sitä pankkiakaan olemassa (PYP)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti