Taidan ryhtyä talvi-ihmiseksi

Tein aika pitkän lenkin. Ainakin kulutin aikaa runsaasti. Kuljin lumenpöpperössä hartaasti nautiskellen ja otin kuvia. Olin unohtanut että talvi voi olla näin upea. Kun on

ollut lukemattomia lyhyitä kurakelejä talven tilalla, niin voihan tuon ymmärtääkin. Täytyisi ottaa kaikki irti tuosta harvinaisesta ihanuudesta ja unohtaa sen varjopuoli. Kyllä säälittää esimerkiksi ne jotka vastaavat kaupunkien puhtaanapidosta ja pikkulasten vanhemmat, joiden pitää ehtiä takkuavassa liikenteessä ajoissa työpaikalle ja sitä ennen viedä lapset lumenpöpperössä kahlaten hoitopaikkaan. Vaarallistakin on kun lumivallit estävät kulkemista ja näkyvyyttä.

pieni harmi, jos harmi ollenkaan ettei lähiöiden takapihojen lumitöitä kukaan ehdi tehdä. Oman rivarimme takapihaan olen oikein varonut koskemasta; antaa luonnon kaunistaa. Mukava ikkunasta seurata miten kinokset muotoutuvat.

Serkkuni Haaparannan Nikkalassa ei täysin yhtynyt ajatuksiini. Sähkölasku oli kivunnut pilviin ja lumitaakka rakennusten katolla. On siinä elämässä jännitystä kun saa miettiä, romahtaako vai ei ja mahdollisesti mistä ensiksi. Seitenkymppiselle naisihmiselle kylässä, jossa toisetkin ovat vanhuksia, kattojen putsaukset eivät ole yksinkertaisemmasta päästä. Eiköhän ne ole Ruotsissakin paikkakunnan kynnellekykenevät työmiehet värvätty etelän suurkaupunkien oloja helpottamaan. Kaikesta huolimatta päätimme ottaa ilon irti seuraavastakin talvesta ja mennä käymään kuuluisilla Jok´mokin markkinoilla helmikuun alussa.